Siirry pääsisältöön

Nälkämaan laulu

1. Kuulkaa korpeimme kuiskintaa,
jylhien järvien loiskintaa.
Meidänpä mainetta mainivat nuo,
koskien ärjyt ja surkeat suot.
Meidänpä vapautta vaarat on nää!
Meidän on laulua lahtien päät!
Meille myös kevätkin keijunsa toi,
rastas ja metso täälläkin soi.


2. Taival lie hankala - olkoon vaan!
Luonto lie kitsas - siis kilpaillaan!
Kolkasssa synkeän syntymämaan
pirttimme piilköhöt paikoillaan!
Vainojen virmat, oi vaietkaa!
Rapparit, ryöstäjät, kaijotkaa!
Miekkaa ei tarvis - tarmoa vaan
puolesta hengen, heimon ja maan.


3. Nosta jo rintaasi maausko uus,
taannuta taika ja vanhoillisuus!
Maamies, muista, miss' onnesi on,
riihesi rikkaus riippumaton!
Kainuhun kansa, ah arpasi lyö!
Missä on ryhtisi, kunniatyö?
Meidän on uudesta luotava maa,
raukat vaan menköhöt merten taa!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mun kanteleeni kauniimmin

1. Mun kanteleeni kauniimmiin taivassa kerran soi. Mun kanteleeni kauniimmiin taivassa kerran soi. Siel uusin äänin suloisin mun suuni laulaa voi. Siel uusin äänin suloisin mun suuni laulaa voi. 2. Oi Halleluja rakkaalle, mun Jeesukselleni. Oi Halleluja rakkaalle, mun Jeesukselleni. Ah autuas on päivä se kun pääsen luoksesi. Ah autuas on päivä se kun pääsen luoksesi.

Ken on luonut sinitaivaan

1. Ken on luonut sinitaivaan, / vihertävän metsän ken? / Ken on suonut kauneuden / kukkasille niittyjen? / Jumala on kaiken luonut, / Jumala on kaiken suonut, / ihmisille ilon tuonut / niin kuin isä lapsilleen. 2. Hän on taivaan vahvuudelle / pannut päivän paistamaan. / Yöllä hänen käskystänsä / kuu luo meille loistettaan. / Tähdet korkeudestansa / kunniaksi Jumalansa / levittävät valoansa / tänne maahan matalaan. 3. Kaikki mikä maailmassa / kaunista on, ihanaa, / se on Luojan rakkauden / ihmisille antamaa. / Ihmislapsi, kiitä, kiitä / taivaallista Isää siitä, / laulus toisten lauluun liitä / ylistämään Jumalaa.

Satakunnan laulu

1. Kauas missä katse kantaa yli peltojen, missä kaartaa taivon rantaa salo sininen, siellä Satakunnan kansa, tyynnä kyntää aurallansa maata isien. 2. Täällä muinoin töin ja toimin raatoi rauhan mies, luonnon voitti loitsuvoimin, synnyt syvät ties. Kasvun kotipelto kantoi, raatajalle onnen antoi lämmin kotilies. 3. Koska Suomen viljelystä uhkaa sorron yö, häätämään käy hävitystä täällä kansan työ. Nousee Satakunnan kansa, entisellä voimallansa karhun kämmen lyö.