Siirry pääsisältöön

Kymmenen virran maa

1. Maa ponteva Pohjolan äärillä on,
se on entistaistojen tanner,
niin rohkea, reima ja horjumaton,
se on muistojen mainio manner.
Tämä maa minun mieltäni innostaa,
se on kymmenen, kymmenen virran maa.
2. Revontulta sen talvinen taivas luo,
kun pakkanen parhaana räiskää,
ja tunturilaaksojen vuolas vuo,
se kallioseinihin läiskää.
Niin mieltäni nostaa ja juhlistaa,
tämä kymmenen, kymmenen virran maa.
3. Kesäaurinkos kanssa ma valvonut oon,
ja viettänyt yötöntä yötä
ja vaipuen vienoon haaveiloon
vain katsonut Luojan työtä.
En tenhoas tuota voi unhoittaa,
oi kymmenen, kymmenen virran maa.
4. Olet voiman ja vilppauden kotimaa -
tätä kannat kaksoisleimaa!
Se mieleni toivoja toinnuttaa,
se antavi intoa reimaa.
Oi, loistaos loitos aikojen taa,
tulevaisten toivojen kallis maa!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mun kanteleeni kauniimmin

1. Mun kanteleeni kauniimmiin taivassa kerran soi. Mun kanteleeni kauniimmiin taivassa kerran soi. Siel uusin äänin suloisin mun suuni laulaa voi. Siel uusin äänin suloisin mun suuni laulaa voi. 2. Oi Halleluja rakkaalle, mun Jeesukselleni. Oi Halleluja rakkaalle, mun Jeesukselleni. Ah autuas on päivä se kun pääsen luoksesi. Ah autuas on päivä se kun pääsen luoksesi.

Ken on luonut sinitaivaan

1. Ken on luonut sinitaivaan, / vihertävän metsän ken? / Ken on suonut kauneuden / kukkasille niittyjen? / Jumala on kaiken luonut, / Jumala on kaiken suonut, / ihmisille ilon tuonut / niin kuin isä lapsilleen. 2. Hän on taivaan vahvuudelle / pannut päivän paistamaan. / Yöllä hänen käskystänsä / kuu luo meille loistettaan. / Tähdet korkeudestansa / kunniaksi Jumalansa / levittävät valoansa / tänne maahan matalaan. 3. Kaikki mikä maailmassa / kaunista on, ihanaa, / se on Luojan rakkauden / ihmisille antamaa. / Ihmislapsi, kiitä, kiitä / taivaallista Isää siitä, / laulus toisten lauluun liitä / ylistämään Jumalaa.

Satakunnan laulu

1. Kauas missä katse kantaa yli peltojen, missä kaartaa taivon rantaa salo sininen, siellä Satakunnan kansa, tyynnä kyntää aurallansa maata isien. 2. Täällä muinoin töin ja toimin raatoi rauhan mies, luonnon voitti loitsuvoimin, synnyt syvät ties. Kasvun kotipelto kantoi, raatajalle onnen antoi lämmin kotilies. 3. Koska Suomen viljelystä uhkaa sorron yö, häätämään käy hävitystä täällä kansan työ. Nousee Satakunnan kansa, entisellä voimallansa karhun kämmen lyö.